Kuningatarkimalainen (engl. queen bumblebee) on kimalaisyhteiskunnan perustaja ja hallitsija. Suomessa se esiintyy useissa eri lajeissa, joista yleisimpiä ovat esimerkiksi mantukimalainen (Bombus lucorum) ja kontukimalainen(Bombus pascuorum). Kuningattaret ovat suurikokoisimpia kimalaisia, ja ne ovat erityisen näkyvillä keväällä etsiessään pesäpaikkaa.
Yleistiedot: Kuningatar Kimalainen
| Ominaisuus | Kuvaus |
|---|---|
| Tieteellinen nimi | Esim. Bombus lucorum, Bombus pascuorum |
| Yleisnimi | Kuningatar kimalainen |
| Koko | 18–25 mm (selvästi isompi kuin työläinen) |
| Väri | Mustakeltainen, lajista riippuen ruskeaa tai valkoista |
| Siivet | Harmaat ja läpikuultavat |
| Elinympäristö | Niityt, metsänreunat, puutarhat, pellot |
| Pesäpaikka | Maahan, sammaliin, vanhoihin hiirenkoloihin |
| Aktiivisuus | Maaliskuusta syksyyn |
| Tehtävä | Pesän perustaminen ja lisääntyminen |
| Vaara ihmiselle | Pistää vain äärimmäisessä uhassa |
Kuningatarkimalaisen Tuntomerkit
Kuningatar on selvästi suurempi kuin muut pesän yksilöt, ja sen tunnistaa seuraavista piirteistä:
- Koko: 18–25 mm, kun työläiset ovat yleensä 10–16 mm
- Aika: Näkyy yksin keväällä (maaliskuu–toukokuu) ennen työläisten kuoriutumista
- Hidas ja etsivä lentely: Etsii pesäpaikkaa matalalla maanpinnan tasolla
- Karvapeite: Tiheämpi ja pörröisempi kuin ampiaisella
- Ääni: Matala surina
Levikki ja Lajisto Suomessa
Suomessa esiintyy noin 30 kimalaislajia, joista useimmilla on oma kuningattarensa. Yleisimmät lajit ja niiden kuningattaret:
- Mantukimalainen (Bombus lucorum) – erittäin yleinen koko Suomessa
- Kontukimalainen (Bombus pascuorum) – suosii nurmialueita ja puutarhoja
- Kivikkokimalainen (Bombus lapidarius) – tunnistettavissa oranssista takaruumiista
Kimalaiset ovat erittäin tärkeitä pölyttäjiä, ja niiden merkitys korostuu erityisesti maataloudessa ja luonnonkasvien leviämisessä. Ne pölyttävät useita viljelykasveja kuten mustikoita, puolukoita, herneitä ja omenoita.
Onko Kuningatar Kimalainen Vaarallinen?
Yleisesti ottaen ei ole. Kuningatarkimalainen on rauhallinen ja ei-aggressiivinen. Se ei pistä ihmistä ilman voimakasta provokaatiota kuten puristamista tai pesän häiritsemistä.
Voiko pistää?
Kyllä, mutta vain jos:
- Se joutuu ahdistettuun tilaan (esim. puristetaan käsin)
- Sen pesää uhataan
- Se jää jalkineeseen tai vaatteeseen jumiin
Toisin kuin mehiläinen, kimalainen voi pistää useammin kuin kerran, mutta se tekee sen harvoin.
Mitä Tehdä, Jos Kuningatarkimalainen Pistää?
- Poistu alueelta – muita kimalaisia voi tulla puolustamaan pesää.
- Pese pistokohta vedellä ja saippualla
- Aseta kylmäpakkaus 10–15 minuutiksi
- Ota tarvittaessa antihistamiinia kutinaan ja turvotukseen
- Hakeudu lääkäriin, jos:
- Turvotus leviää laajalle
- Pistos on suun tai kaulan alueella
- Ilmenee hengitysvaikeuksia, huimausta tai allergisia oireita
Ekologinen Merkitys ja Suojelu
Kimalaiskuningattaret ovat avainyksilöitä pölyttäjäpopulaation ylläpidossa. Jos kuningatar kuolee keväällä, koko pesä jää syntymättä. Suomessa useita kimalaislajeja on uhanalaisia, ja niiden suojelu on tärkeää ekosysteemin monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Suosituksia kansalaisille:
- Älä tapa yksittäisiä kimalaisia keväällä – se voi olla kuningatar.
- Suosi luonnonniittyjä ja kukkivia kasveja puutarhassa.
- Vältä torjunta-aineita, jotka vahingoittavat pölyttäjiä.
- Tee hyönteishotelli, joka tarjoaa pesäpaikkoja.
Yhteenveto
Kuningatarkimalainen on suuri, rauhallinen ja elintärkeä osa Suomen luonnon pölyttäjäverkostoa. Se näkyy erityisesti keväällä yksinään etsimässä pesäpaikkaa ja on helposti tunnistettavissa suuresta koostaan ja matalasta lentelystään.
Vaikka se voi pistää, se tekee niin vain harvoin ja vaarallisuus ihmiselle on vähäinen.
Yksittäisen kuningattaren suojeleminen voi tarkoittaa jopa kokonaisen pölyttäjäyhteisön pelastamista. Siksi kuningatarkimalaisten tunnistaminen ja rauhaan jättäminen ovat merkittävä teko luonnon hyväksi.
